Yhä useampi nuori kokee jäävänsä yksin kasvavien vaatimusten keskellä. Avun puutteessa helpotusta haetaan haitallisista suunnista, ja syrjäytymiskehitys on nopeasti pitkällä.
Oppimisen vaikeudet, mielenterveyden haasteet ja arjenhallinnan pulmat eivät ole merkki heikkoudesta tai läheskään aina diagnosointia tarvitsevasta häiriöstä vaan siitä, että ympäristö ei ole pystynyt riittävästi tukemaan kasvua ja oppimista. Koulumaailmassa painottuvat suorituskeskeiset tavoitteet, vaikka nuoren hyvinvointi edellyttää myös tunne- ja vuorovaikutustaitojen sekä itsemyötätunnon vahvistamista.
Paine työelämään siirtymisestä ja siellä pärjäämisestä ladataan yksilölle, vaikka työelämän olosuhteet käyvät jatkuvasti haastavammiksi. Karenssit ja pakotteet vain pahentavat tilannetta, kun voimavaroja tai arjen taitoja ei ole riittävästi.
Tarvitsemme nuorten kasvun tueksi turvallisia kouluja, joissa on mahdollisuus epäonnistua, yrittää uudelleen ja löytää oma polku. Erityisopetuksessa kohdataan usein tilanteita, joissa oikea-aikainen ja yksilöllinen tuki on ratkaisevassa roolissa nuoren itsetunnon ja oppimismotivaation säilymisen kannalta. Ilman tukea oppimisen haasteet heikentävät nuoren uskoa itseensä, tulevaisuuteensa ja työllistymismahdollisuuksiinsa. Siksi koulujen pitäisi olla aidosti kasvua tukevia eikä vain työvoimaa tuottavia laitoksia.
Tukea on tarjottava myös niille nuorille, jotka ovat jo pudonneet oppilaitosten ulkopuolelle. Yksi rinnalla kulkeva aikuinen voi olla käännekohta koko elämänsuunnan muuttamiseksi. Liian usein apua saa vasta sitten, kun nuori on jo ongelmissa päihteiden, mielenterveyden tai asunnottomuuden kanssa. Se tulee liian myöhään. Ennaltaehkäisevä työ on inhimillisesti tärkeää, mutta viisasta myös julkisten resurssien kannalta.
Ratkaisun avaimet ovat käsissämme. Suuri ongelma on se, että nuoria varhaisessa vaiheessa tukeva toiminta rahoitetaan hankkeiden kautta. Hyviäkin malleja on, kuten Voima-hanke, Vamos-säätiö ja Ohjaamo, ja niiden toiminta on vakiinnutettava ja laajennettava kaikille tarvitseville. Erilaisten valmennus-, paja- ja etsivätoimintojen rahoitus on varmistettava. Nuori ei kasva vahvaksi yksin pärjäämällä.
Päihde- ja mielenterveyspalvelujen kysynnän kasvua tai nuorten syrjäytymistä ei saada pysähtymään, ellemme ala panostaa varhaiseen ja oikea-aikaiseen tukeen nuorten arjessa. Päättäjien vastuulla on valita, haluammeko auttaa ajallaan vai korjata vahinkoja kalliisti.
Anna Partanen, Terhi Räsänen, Teija Savolainen-Lipponen
Kirjoittajat ovat Pohjois-Savon hyvinvointialueen ja Kuopion kaupungin keskustalaisia luottamushenkilöitä. Anna Partanen on psykoterapeutti, Terhi Räsänen ammatillinen erityisopettaja ja Teija Savolainen-Lipponen toimintaterapeutti.
Kasvavat mielenterveysongelmat ovat aikamme yksi suurimpia haasteita. Yhä useampi kärsii ahdistuksesta, masennuksesta tai muista psyykkisistä vaikeuksista. Nämä ongelmat eivät kuitenkaan ole pelkästään yksilön kriisejä, vaan heijastavat myös yhteiskunnan rakenteellisia muutoksia ja kulttuurisia paineita.
Suomessa yhä useampi kamppailee arjessaan. Työttömyys, toimeentulo-ongelmat, mielenterveyden häiriöt ja syrjäytyminen eivät ole pelkkiä tilastoja – ne ovat todellisuutta yhä useammalle meistä. Lokakuussa 2024 työttömiä työnhakijoita oli yli 280 000, pitkäaikaistyöttömiä yli 100 000 ja vähintään joka viides suomalainen kamppailee...
Kuopiossa ja Iisalmessa 10.1.2025 vieraillut keskustan puheenjohtaja Antti Kaikkonen muistutti tärkeästä asiasta: "Aina voi pikkasen vaikuttaa asioihin, ja kannattaa!" Tämä viesti on ajankohtainen ja keskeinen osa demokratiaa sekä sen kehitystä. Vaikka vaikutusmahdollisuudet tuntuvat aluksi vähäisiltä, jokaisen osallistumisella on merkityksensä.
Suomalaisen terveydenhuollon ikuisuusongelma, Sote-sotku. Se on kuin huonosti suunniteltu teatteriesitys, jossa jokainen näyttelijä unohtaa vuorosanansa. Kun verikokeen tuloksia joutuu odottamaan lähes kolme kuukautta, voi vain ihmetellä, onko tämä todella se palvelu, jota olemme odottaneet.
Kunnat ovat yhteiskunnan perusyksiköitä, jotka muokkaavat arkea ja vaikuttavat suoraan elämänlaatuun. Kunnallisen päätöksenteon tulisi olla käytännönläheistä, vaikuttavaa ja kuuntelevaa. Ratkaisukeskeinen ajattelu tarjoaa kunnalle mahdollisuuden nähdä haasteet mahdollisuuksina ja keskittyä siihen, mikä toimii.
Lähikoulujen ja päiväkotien lakkauttaminen ei ole vain taloudellinen valinta, vaan askel, joka voi heikentää maaseudun elinvoimaa ja lasten hyvinvointia. Koulut ja päiväkodit ovat keskeisiä maaseudun yhteisöjen tukipilareita – ne vahvistavat alueen vetovoimaa ja elinvoimaisuutta.
Meillä kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa siihen, millaisessa kunnassa elämme ja millainen tulevaisuus meitä odottaa. Vaikuttaminen ei ole vain poliitikoille tai asiantuntijoille – se on meille kaikille. Jokaisella meistä on ääni, ja se ääni kannattaa käyttää.
Pienten lasten vanhemmat kohtaavat päivittäin monenlaisia haasteita, kuten väsymystä, huolia, taloudellisia paineita ja työelämän vaatimuksia. Vaikka yhteiskunnassa on tukea tarjolla, sen saaminen on usein hankalaa, ja palvelut eivät aina vastaa perheiden tarpeita. On pohdittava, miksi tuki ei ole riittävää ja kuinka voimme parantaa sitä.